Porcupine Tree / Prodigal

I don't know whose side I'm on
I don't think that I belong round here
If I left the stage would that be wrong ?

I tried to find myself a better way
I got religion but I went astray
They took my money and I lost my faith

Rain keeps crawling down the glass
The good times never seem to last
Close your eyes and let the thought pass

I tried the capsule and I tried the smoke
I tried to aid escape like normal folk
But I never seemed to get the joke

These are my old clothes
This is a new low
This is my blood flow
This is my headstone

I spend my days with all my friends
They're the ones on who my life depends
I'm gonna miss them when the series ends

Rain keeps crawling down the glass
(Pull yourself together)
The good times never seem to last
(You know it's not so bad)
Close your eyes and let the thought pass
(Close your eyes and let it pass)

Ehkä selviydyn tästä, ehkä en.

Kiitos kaikille elämäni parhaan syksyn vierestä seuraamisesta.

Halauksin.

-Mie-

Moi muruset. Bach co khoe khong? eli mita kuuluu vietnamiksi.

Sini, Anni, Katariina, Aippa, Milla ja Tiina kiitos kommenteistanne. Ja Tiina todellakiin lahetaan joululomalla makeen vahan nayttamaan ihmisille, etta miten silla laudalla ja suksilla oikein lasketaan. Samalla voidaan taas leikkia kasi-luokkaa, niinku joka joululoma tahankin asti ja se etta sie muutat Helsinkiin, on ehka maailman kuumin juttu :)

Tassahan on taas kaiken nakoista tarinaa kerrottavana ja reissu lahenee loppuaan aivan liian nopeasti. Jostain syysta loman loppuosa on ollut melko alkoholikeskeinen, mutta mita sita turhaan peittelemaan oluthan on tavattoman hyva ajanviete ja sen kayttaminen loistava tapa lomailla ja tutustua ihmisiin. Laosissa loppuaika kului siis sisakuminrenkaassa Mekong-joen sivujokea laskiessa. Siina tubeiluksi kutsutun harrastuksen yhteydessa tormasimme kahteen suomalaiseen eraassa juottolassa. Naista kahdesta kaveruksesta Larista ja Ilesta tuli sitten osa meidan Suomi-tiimia. Tubeilu-illan paatteeksi paadyimme paikalliseen juottolaan juomaan Lao beeria, ja niin silla kuin muillakin oluilla on tapana alkaa pissattamaan niin kavi myoskin talla kertaa. Heinin kanssa vessajonossa huikkasin sitten eraalle pojalle, etta "moi" ihan suomeksi vaan ja tama kaverihan alkoi puhua harmaa takaisin, joten kutsuttiin poika meidan kanssa riippumatolle makoilemaan ja olutta maistelemaan. Ja nain Aslak niminen reissumies liittyi viidenneksi jaseneksemme Suomi-tiimiimme.

Porukalla paatimme sitten lahtea kohti Vietnamin paakaupunkia Hanoita hieman 24 tunnin bussimatkaa kauhulla odottaen. Bussimatka kesti loppujen lopuksi 30 tuntia. Bussikuski soitti repeatilla kuumimpia 90-luvun teknobiiseja koko matkan ajan, bussin katossa vilkkuivat neonvalot ja kun bussikuski vasyi teknoon israelilaiset turistit aloittivat jumalattoman mekkaloinnin. Yksi matkalaisista oli Larinam-malarialaakkeen vuoksi menettanyt younensa, joten han sekoilu bussissa unilaakkeissaan, muut vaihtoivat asentoa ja paikkaa minka ehtivat toiveena saada edes hetki nukuttua. Laosilaiseen tapaan vessapysahdykset tapahtuivat pusikossa, mutta niiden pituus oli muuttunut yhteen minuuttiin. Siella sitten pusikossa vaisteltiin kaarmeita ja rottia ja yritettiin siina sivussa viela tarpeetkin tehda, ennenkuin bussi jattaa tienposkeen. Bussikuski ajoi kuin mielisairas, kunnes hanta kavi vasyttamaan ja mies pysahtyi viideksi tunniksi nukkumaan. Laosin ja Vietnamin rajalla alkoi tulla ikava pakettimatkoja, kun ei ollut mitaan hajua missa tapahtuu ja mitakin, kukaan ei osaa englantia ja bussikin ehti jo huristella rinkkoinemme tiehensa. Siita sitten jollain onnella selvittiin ja huokaistiin helpotuksella, etta nyt paastaan jatkamaan matkaa, mutta eihan siina mitaan matkoja jatkeltu, kun Vietnamin puolella paikalliset virkaveljet hyokkaavat tekemaan huumeratsiaa koko bussiin. Kaikki heitettiin pihalle ja siina sitten tyhjennettiin rinkka levalleen vietnamilaisella kyttiksella. Operaation jalkeen menimme kuulusteluhuoneeseen, jossa paikallinen  poliisi alkoi tarjota vasyneille matkalaisille tupakkaa, vahan ihmeissamme oltiin, mutta eihan sita kieltaytyakaan kehdannut, yhtakkia joku ilmoittaa, etta "ei taalla kylla saa polttaa" ja selvisi, etta ei ne tupakantarjoajat mitaan poliiseja ollut vaan se teknobussimme kuski. Sitten mentiin istumaan bussiin, jossa penkit eivat enaa kestaneet Vietnamin puolella ollenkaan paikoillaan raivoisti tehdyn huumeratsian jalkeen. Jotenkin me yolla sitten vihdoin saavuttiin Hanoihin ja reilun tunnin hortoilun jalkeen saatiin hotellikin.

 Hanoissa meille selvisi, etta tassa alkaa marraskuu vedella viimeisiaan, etta eihan me mihinkaan Kiinaan enaa reissailemaan ehdita, joten ostettiin sitten lentoliput joulukuun 5. paivalle Hanoista-Bangkokin kautta Hongkongiin, josta lento Lontoon kautta Suomeen lahtee puolenyon aikoihin 6.12. Etta tulee nyt sitten kaytya seitsemassa maassa kuukauden sisalla :) (Kiina, Laos, Vietnam, Thaimaa, HongKong, Englanti, Suomi) Tosin ne on nyt vissiin laittanu metelin pystyyn Bangkokin lentokentalla, etta saa nahda tarvitseeko taalta Suomeen tulla ollenkaan. Pikkuhiljaa alkaa olemaan kylla sellainen olo, etta "mika maa ja mika valuutta?" Kun nyt on lompakossa Kiinan yuaneja, Laosin kipeja, US dollareita, HongKongin dollareita, euroja ja nyt viela vietnamin dongit tahan paalle,niin on lyhyen matikan paa kovilla. Hanoi oli oikein mukava kaupunki, joskin jos Kiinassa liikenne vastasi psykoosipotilaan paata, niin en osaa kuvailla millaista se Hanoissa oli. Liikennevalot jalankulkijoille kestivat pahimmillaan 4 sekunttia! (tasta on todistettavasti videokuvaa:), mopedit ajelivat ihan missa sattuu ja miten sattuu. Huomasimme myos, etta jostain ihmeen syysta aika moni vietnamilainen tykkaa pukeutua yopukuun julkisilla paikoilla. Hanoissa vierahti muutama paiva, jonka jalkeen suuntasimme viimeiseen maaranpaahamme pohjois-Vietnamin itaosaan Halong Bay saaristoon Cat Ba nimiselle saarelle. Taalla on tosi makeita biitseja ja saa hipoo sellaista 30'astetta, joten mikas taalla ollessa, ja jos joku alkoholista tykkaa niin 4 litraa kirkasta maksaa 4 euroa taalla kaupasta ostettuna. Taalla ollaan vietetty aikaa rannalla makoillen, risteillen apinasaarelle, karaokea laulaen, kunnollista ruokaa etsien ja vietnamilaisten kielitaidottomuutta kiroillen Suomi tiimin kanssa, jonka uusi nimi on vietnamilaisittain Phong Land talla hetkella myos Fun land team on kaytossa.

Yhtena  paivana paatettiin vuokrata oikein skootterit ja lahtea vahan katselemaan saaren elamaa. Kaikki meni alkuun oikein mukavasti, niinkuin yleensakin. Saari oli kaunis, seura loistavaa ja mopedit toimivat, kunnes alettiin paluumatkalla vahan kilpasille. Ehdin kuskilleni Ilelle huikata, etta "hei me voitettiin noi muut", niin eikohan mopo ala hyppia kuin kenguru aasiassa. No, rengashan siita oli tietenkin puhki, me kaydaan nauramaan ihan kauheasti ja ollaan sillein, etta mikas tassa. Muu porukka lahtee hakemaan jonkunlaista apua. Pimea alkaa hiipia ja malariahyttyset ja villielaimet piirittaa meita, kunnes naamme horisontissa toisen mopon. Sielta tulee kolme kielitaidotonta vietnamilaista miesta, jotka yrittavat tarjota meille apua. Me kieltaydytaan kohteliaasti ja yritetaan selittaa, etta kylla tassa apua on tulossa, sitten yht'akkia vietnamilainan mies alkaa tonimaan ja pussailemaan Ilea, jonka jalkeen kaikki kolme vietnamilaista paristelevat pois paikan paalta ja me jaamme siihen hammentyneina paikoillemme. Noin 1.5 tunnin kuluttua Lari ja joku mies saapuvat paikalle korjaamaan rengasta. Rengas saadaan irti, kunnes tama mies huomaa, etta on ottanut mukaan jotain ihan ihmeen paperiliimaa, jolla ei rengasta korjata, joten mies ja Lari paristelevat pois hakemaan parempaa liimaa. Tassa vaiheessa oli jo ihan sakkipimeaa, eika pyorankorjaaja miehella ollut edes taskulamppua mukana (onneksi nokkelille suomi-pojille oli valot tarttuneet kuitenkin mukaan). Menee puolisen tuntia taas, kun mies tulee uuden liiman kanssa takaisin ja saa monien kaanteiden jalkeen renkaan paikattua ja paikoilleen. Me lahdetaan voitonriemuisina ajamaan hiljakseen eteenpain kunnes pasahtaa taas: rengas on taas puhki. Ollaan, etta johan on perkele. Mies alkaa taas katsomaan, etta mikas mattaa, ja toteaa etta "no sama kohtahan siina on taas paskana". Pyorankorjaaja riuhtaisee reippaalla vietnamilaisella otteella pyorasta paika irti ja samalla repaisee renkaaseen lahes 5 sentin reian. Siina sitten Lari ja pyorankorjaaja lahtee metsastamaan uutta sisakumia. Kylma alkaa hiipia, mutta onneksi kuuma asfaltti, tilannekomiikka ja erinaiset seurapelit jaksoivat viihdyttaa ja lammintaa epaonnisten matkalaisten mielta. Lopulta mies ja Lari tulee taas takaisin, jonkun kaverinsa kanssa ja he saavat lopulta uuden renkaan paikoilleen ja me hengahdetaan helpotuksesta, etta josko nyt paasisi syomaan, mutta ajeltuamme hetkonen, mies ohjaakin meidat kotiinsa juomaan maailman historian pahinta teeta ja polttamaan tupakkaa savipiipusta, siina sitten kohteliaisuuttamme istumme, kunnes lopulta saamme ilmaistua, etta pitas varmaan lahtea ja lopulta paasemme hotellille, jossa meilta kiristetaan rahaa myohastyneen pyoranpalautuksen takia ja korjaajakin kennaa koko ajan lisaa rahaa ja lopulta me sille 200 000 siita maksettiin (10e) plus sisakumi.

Sellasta kuulkaa tanne. Kohta tulen sitten Suomeen, mutta sita ennen poltan itseni taalla viela muutaman kerran vesikelloilleja saatan juoda auringonlaskua katsellen viela muutaman mojiton tai tiger beerin.

Tykkaan teista maailman eniten. Suukoin.

-Mie.

Sabadee eli suomalaisittain terveppa terve :)

Mari: Hei vahan oli ihanasti sanottu, etta voin koota naista kirjan. Tekisin sen heti :)
Sini: You miss me. Luin siun inbox tekstin, kiitos siita.
Aippa: Norsuilla ratsastus ei ollut ihan samanlaista kuin Ompulla, mutta silti tosi kivaa :)
Anni: Tuu tanne.
Miia: Mie tuun kohta sinne.
Jorma: Terveppa terve, mukava etta oot loytany tanne.
Iska: Don't worry. Mie parjaan. Ja me ollaan varovaisia. Kiitos malaroneista.

Olipas tullut ihania kommentteja kaikilta, kiitoksia eli laolaisittain koptsai (en tieda miten kirjoitetaan) kaikille teille niista. Voi, taalla elama on ollut ihanaa. Ihmettelin ennen aina ihmisia, jotka lahtee vaan johonkin reissuun ja lopulta jaa sinne asustelemaan. Saatuani joulukuun ja tammikuun tyovuorolistat en ihmettele enaa yhtaan. Voi vitsi, kun vaan saisin teidat kaikki minun ihmiset ja elaimet tanne, niin en tulisi Suomeen ollenkaan. Mutta koska se elama ei mene niin, niin pitaa nauttia taysin rinnoin elamasta taalla ja palata noyrana takaisin Suomeen kolmen viikon paasta.

Meille tapahtui tuo edella mainittu jumahtaminen toisen lomakohteen kohdalla. Olemme siis edelleen Laosin Luang Prabangissa ja viela on Laosia, Vietnamia ja Kiinaa nakematta, joten yritamme paasta taalta liikenteeseen mahdollisimman pian. Oltiin taalla ihan mahtavalla kolmen paivan viidakkovaelluksella. Seuraavaksi kirjoittelen vahan Highlightseja meidan tahan astiselta Laosin reissulta:

* Muistatte varmaan, kun aiemmin paivittelin miten kamalia kiinalaiset vessat ovat, minun ei olisi pitanyt tehda sita. Taalla asiat ovat bielakin kummallisempia: Ylitettyamme Laosin rajan bussi pysahtyi ja kuski alkoi huutelemaan, etta kaikki pihalle wc-tauko (tama tapahtui siis laosiksi tai kiinaksi, joten ei tietenkaa voi olla varma mita kuljettaja oikeasti sanoi). Huutelun seurauksena ihmiset kuitenkin menivat ulos tarpeilleen, nimenomaan ulos tarpeilleen, silla mitaan vessoja pysahdyspaikoissamme ei ollut vaan tarpeet tehtiin tien poskeen ja sitten matka jatkui.

*Joissain paikoissa tama oikea wc-kuitenkin sijaitsee ja usein se on lansimaalainen wc, jossa ei ole wc-ponton muoviosaa enaa jaljella ja ponton vieressa ei ole perinteista paperitelinetta vaan huljukuppi.

*Vessanpaperi on taalla vaaleanpunaista.

*Sisalle mennessa kengat jatetaan kadulle (nain tapahtuu esimerkiksi kadun varressa sijaitsevaan matkatoimistoon, hotellin respaan ym. mennessa vaikka toimiston lattia olisi likaisempi kuin itse katu) ,

*Norsuilla ratsastaminen oli ihan kauheen mukavaa, vaikka meita huijattiinki. Sanottiin, etta saadaan ratsastaa, hoitaa ja pesta niita monta tuntia yhteensa, vaikkei oikeesti saatu. Sitten mentiin sinne matkatoimistoon ja sanottiin, etta haukutaan internetissa taa paikka ihan maan tasalle, jos ei saada puolia rahoista takaisin ja niinhan me saatiin ne puolet rahoista takaisin :)


3. paivan viidakko vaelluksen highlightsit:

Lahdimme varhain torstai aamulla vaeltamaan kohti viidakkoa saksalaispariskunnan ja kahden paikallisen oppaan kanssa. Ensimmaisen paivan kaytimme vaeltaen 7 tuntia kirkasvetisten jokien yli, kohti vuoren rinteella sijaitsevaa maalaiskylaa, jossa yovyimme ensimmaisen yon. Toisena paivana vaelsimme laoslaisesta pikkukylasta toiseen pieneen bambumajakylaan ja kolmannen paivan kaytimme meloen kajakeilla alas jokea takaisin Luang Prabangiin.

*Ensimmainen kohokohta matkallamme sattui kun olimme ylittaneet joen muutaman kerran ja huomasimme jalkapohjissamme, varpaiden valissa seka jalkapoydassa kummaa kutinaa. Joka tarkemmin tarkasteltuna johtui siita etta jalkoihimme oli liimaantunut tiukasti 1cm-4 cm pituisia verta imevia iilimatoja, sain loppujen lopuksi nyppia jaloistani irti noin 30 iilimatoa, ennenkuin nama ihanat elaimet paattivat jattaa kalpeat jalkani rauhaan.

*Vaellettuamme paivan saavuimme vasyneina, mutta onnellisina 28:n perheen (yhdessa perheessa 5-10?/lasta per perhe) asuttamaan pieneen bambumajojen tayttamaan maalaiskylaan, joka sijaitsi vuoren rinteessa. Meita oli vastassa noin 30 pienta laoslaista lasta. Tassa kylassa oli ennen meita yopynyt vain kerran aiemmin ulkomaalaisia, joten olimme naille lapsille oikea nahtavyys. Pienet likaiset lapset seurasivat meita vakavina paikasta toiseen. Koska yhteista kielta ei ollu viihdytimme lapsia ottamalla heista kuvia ja nayttamalla kuvia taman jalkeen heille. Hyvin mielenkiintoista naista pikkuisista oli myos katsella kamerastamme valokuvia Kunmingista, Xishuangbannasta, Luang Prabangista ym.kaupungeista.

*En tieda tulenko talla reissulla kokemaan mitaan yhta eksoottista kuin ensimmainen yoni bambumajan maalattialla viiden muun ihmisen kanssa samalla 'matolla' (enka tieda haluanko myoskaan enaa kokea mitaan yhta eksoottista). Yolla herasimme Heinin kanssa outoon maiskutukseen, jonka huomaamme tulevan kissasta, joka jarsii kuollutta hiirta tyynyjemme valissa. Kaymme wc:ssa ja koska emme tieda miten saamme ekologisimmin tuhottua kayttamamme paskapaperit paadymme polttamaan niita huussin vieressa (siina kuitenkaan onnistumatta) lopulta kun aamu koittaa heraamme siihen etta 10-15 likaista lasta tuijottaa meita yhta tiiviisti kuin mina taydellisia naisia maanantai iltaisin ja ystavamme ripuli on jalleen liittynyt seuraamme.

*Luonnollisestikaan huussi ei tassa vaiheessa enaa ole toimintakunnossa, joten me saimme vaihteen vuoksi toimittaa aamutoimemme viidakossa lasten katseita pakoillen.

*Seuraava yo oli jo paljon mukavampi seuraavassa maalaiskylassa. Oppaamme halusi tutustuttaa meidat paikalliseen juomakulttuuriin ja suomalainenhan ei kieltaydy ilmaisesta viinasta koskaan (ainakaan kahden paivan vaelluksen jalkeen). Paikallinen viski (suomalaisittain kutsuisin sita riisikiljuksi) paljastui savikulhoksi jossa oli maannut kaksi viikkoa riisia, hiivaa seka vetta. Sita juotiin bambupillilla jokainen  3 desilitraa kerrallaan koko kylan tuijottaessa vieressa.  Se oli hauskaa, uskokaa pois :)

*Seuraavana paivana aamun valjetessa Ban Hat Houay:n bambumajakylaan, lahdimme melomaan kajakilla pitkin Mekong joen sivujokea. Kaikki sujui ihan hyvin, kunnes tuli ensimmainen ihan hilliton koski. Opas antoi epaselvalla englanninkielella ohjeet, etta ensin vasemmalle ja sitte sen ison kiven jalkeen oikealle, jonka jalkeen pinen kiven vasemmalta puolen vasemmalle ja niin sita sitten me lahdettiin matkaan. Eihan meista kumpikaan niita ohjeita ollut ymmartanyt, eika siina vauhdissa sita venetta pystynyt edes ohjaamaan, joten mehan paiskauduttiin suoraan vasten ensimmaista kivea. Ensimmainen asia minka huomaan on, etta "helvetti, missa Heini on?" ja vahan ajan paassa naan Heinin killumassa punainen kypara paassa koskessa. Seuraava ajatus on, etta "missa on kamera?", jonka onnekseni loydan pomppimassa kanotointipussissa kajakin perukoilla. Saan melottua hirveassa kosken pauhussa itseni adrenaliinin voimin Heinin luokse ja kiskottua hanet takaisin kyytiin ja sitten matka jatkuu. Kaikista naurettavinta tassa on se, etta juuri ennen lahtoa huusin Heinille "mennaan me ekana, koska me ollaan parempia kun noi saksalaiset" No, korkeelta tippuu kovaa, ja siina koskessa itseasiassa kaikista kajakeista tippui joku, paitsi juuri naiden saksalaisten kajakista.

*Siella viidakossa tuoksui kasvitieteellinen puutarha. Se oli ihanaa.

*Suurin kohokohta talla reissulla on varmaan se, etta meilla on toistaiseksi viela tallessa kamera seka kannykka (joka ei tosin toimi, kiitos edelleen dna;n) vaikka helvetin kallis haglofsin sadetakki onkin kadonnut mystisesti, no toivotaan ettei sada.

Sellaista sitten talla kertaa. Huomenna lahdetaan kohti Vang Viengia ja yritetaan ensi viikon aikana paasta Vietnamiin. (Puhelin ei toimi, niin etta jos jollain riittaa enrgiaa saa toki soittaa Dna:n asiakaspalveluun ja valittakaa tasta, koska he eivat vastaa e-mail viesteihini.)

Ikavoin teita paiva paivalta enemman ja toivon kuulevani teista taas pian.

Mennaan Vietnamiin yhdessa, tulkaa tanne :)

Halauksia.

LISAYS: en tieda monesko paiva tanaan on. Mutta Dna ilmoitti, etta puhelin ei toimi siis Laosissa (mita en toki itse ole huomannut) mutta Vietnamissa sen pitaisi toimia. Vietnamiin yritamme suunnata perjantaina. Vang Viengista matka Hanoihin kestaa bussilla 24 tuntia, kuinka rentouttavaa. :) ha. No, kaikkea hyvaa, ihan kaikkea hyvaa.

Lisays 2. Se bussimatka kesti 30 h. I'm dead meat. mo.

Moi.

Olipa mieluisia kommentteja tullut teilta. Kannattaa siis aina pyrkia internetin ihmeelliseen maailmaan kuulemaan teidan kuulumisia. Kiitos kovasti: Anni, Lissu, Milla, Katariina, Nanna ja Malle (kiva kun loysit tanne). Hyva, etta kortit ovat tulleet niille perille kenen osoitteet minulla sattui taalla olemaan matkassa. Kaikille kuitenkin tasapuolisesti terveisia sinne.

Talla hetkella olen Mengla nimisessa kaupungissa, jossa odottelemme yon yli, etta bussi vie meidat Laosiin Luang Prapang nimiseen kaupunkiin :) . Lauantaista maanantaihin viihdyimme erittain aurinkoisessa ja kuumassa Xishuangbannassa aika kului paaasiassa pyoraillen ympari kaupunkia, syoden hyvia ruokia, juoden olutta paikallisten opiskelijoiden kanssa (0,7 olut 40 senttia:) ja kayden hieronnassa. Xishuangbannassa oli ihan mielettoman paljon palmuja ja muutenkin oli tosi vehrea ja vihrea paikka, muutama laowai siella nakyi. Oli outoa olla erittain potentiaalisessa turistipaikassa, jossa ei ollut turisteja. Xishuangbanna, joka sijaitsee Lounais-Kiinassa, on tunnettu sen mystisista trooppisista sademetsista, villielaimista seka vahemmisto kulttuureista. Villinorsuja (joista viime kirjoituksessa mainitsin) emme valitettavasti paasseet nakemaan, mutta toivomme, etta naemme niita Laosissa. Xishuangbannaa kutsutaan Kiinan Thaimaaksi ja sellainen se todellakin oli.

Yhtena paivana lahdimme sademetsaan kahdestaan retkelle oppaanamme paikallinen mies, (joka ei tietenkaan puhunut englantia, paitsi etta han osasi sanoa "tea", englanniksi, mutta ei mitaan muuta). Vaeltelimme pitkin pusikkoa muutaman tunnin, paikallinen mies pysahtyi valilla kerailemaan sienia matkalta ja valilla hakkailemaan viidakkoveitsella joidenkin kasvien hedelmia (ilmeisesti tarkoituksenaan syoda nama hedelmat). Lopulta pysahdyimme hienon vesiputouksen juurelle lepailemaan. Aloin ottamaan Heinista valokuvaa, kunnes huomaan puhelimeni lentavan kaaressa veteen (huom 5 paivaa sitten ostettu nokiani). Heini ei tiennyt etta olin laittanut kannykkani kamera laukkuun ja siten se paatyi vesiputouksen pohjalle. Mina hyppaan vaatteet paalla veteen ja alan etsimaan puhelinta, opas taputtaa kasiaan ja nauraa, etta onpas hassuja nuo lansimaalaiset, kun vaatteet paalla uivat. Loydan lopulta puhelimen seka takakuoren.  Puhelin oli niiin hiekkainen ja marka, ettei sen toimimiseen kovin paljoa luottaisi. Paasemme kauniilta ja tapahtumatayteiselta vaellukselta auringon kuiattamussa vaatteissa takaisin jalleen Xishuangbannan keskuntaan eli Jinghongiin. Illallisen jalkeen menemme huviksemme katselemaan vaihteeksi uutta puhelinta minulle. Puhelinmyyja ihmettelee miksei taman hetkisessa puhelimessani ole akkua, piirran paperille puhelimen ja puhelimen paalle paljon vetta ja kaloja. Puhelinmyyja nauraa, ottaa pyoransa ja polkee pois. Me jaadaan siihen kuin mustapekka kateen ja ihmettelemaan, etta nyt on sitten pollitty kastunutkin puhelin, ja etta tasta ei vakuutusyhtio enaa todellakaan tykkaa. Mies kuitenkin tulee parin kymmen minuutin paasta takaisin uuden akun kanssa ja puhelin toimii nyt paremmin kuin koskaan ennen. Sellainen tarina sitten tanaan :) btw Laosissa laitan puhelimeen Suomen sim-kortin, joten minut tavoittaa sitten siita numerosta.

Tanne Menglaan saavuimme siis tanaan ja tanne on pakko jaada yoksi koska Laosiin menee vain yksi bussi paivassa, eika me ehditty siihen. Menglassa tarkoituksenamme oli vaihtaa lisaa rahaa, etsia eras tunnettu kahvila ja ostaa bussiliput huomiselle. Ikava kylla pankki, jossa rahaa pystyy vaihtamaan oli kadonnut kaupungista, tunnettua kahvilaakaan ei loytynyt, eika bussilippuja voi ostaa ennen huomista. No, parempi onni ehka ensi kerralla :)

Mutta, mina jatkan taalla matkaani ja nautiskelen taysin rinnoin uusista kokemuksista ja etelan lammosta. :) Oikein aurinkoisia eika liian tuulisia ja kylmia paivia teille sinne. Juokaa teeta, polttakaa kynttiloita ja nauttikaa hyvista kirjoista, ruuasta ja telkkarista aina kun vain kiireiltanne ehditte :) Mie palailen nettiin kirjoittelemaan, etta missa taalla mennaan ja miten mennaan, heti kun internetin vain jostain satun loytamaan.

Isoja halauksia. <3

LISAYS: 12.11.2008

Moi murut.

Ollaan taalla Laosin Luang Prabangissa, taalla on niin kaunista ja lamminta, etta oon ihan kateellinen itelleni. Huomenna lahdetaan vaeltamaan kolmeksi paivaksi tuonne pitkin riisipeltoja,sademetsia ja vuoria, yovytaan paikallisten kodeissa ja lopulta lasketaan jokea alas. Sunnuntaina olen pesemassa elefantteja ja ratsastamassa niilla vesiputouksille. Kylla vain, paluu Suomen arkeen tulee olemaan kivulias. Mutta, asiani oli, etta koska joku ylempi taho yrittaa estaa minua kommunikoimasta muun maailman kanssa varastamalla ja hajoittamalla puhelimiani, ei minuun nytkaan saa yhteytta puhelimitse. Jostain syysta DNA:n liittyma ei toimi taalla, Heinin telefinland toimii moitteettomasti. Niin, olen siis sen vuoksi taas totaallisesti eristaytymassa ulkomaailmasta.

ikavoin teita.

Ni hao, Ni hao ma :)

Hei rakkaat, kiitos viesteista!

Sini: Laitoin siulle facebookkiin inboxin kautta yltio-positiivisen mailin :) Kaykaa toki muutkin katsomassa  facebookin kautta kuvia taalta Kinkeista.  

Milla: Kiva taas kuulla siusta ja siun lempea uhkuvista lemmikeista. Jos matkakuume painaa niin lahde ihmeessa miun ja Marikan kanssa moikkaamaan Oonaa Madridiin ens kevaana, joooo :)

Nanna: Joulu pois kotoa, ei kuullosta kivalta. Muuten suunnitelmasi kuullostavat oikein mukavilta.

Aiti: Kohta nahdaan ja jos ehdit tan blogin lukea ennen lahtoa niin ois kiva. Tassa on siulle ja iskalle vahan kiinalaista elamaa, ettei kulttuurishokki yllata.

Lissu: Mie en oo kuullu siusta aikoihin, senkin scarface. Oot miulle 1000 grafiikkavedosta velkaa siita :)

Taalla elo on ollut auvoisaa, kuten aiemminkin. Viikonloppu vierahti 5 tunnin bussimatkan paassa olevassa Dalin kaupungissa, jossa oli tarkoitus tutustua kaiken maailman nahtavyyksiin. Tarkoitus kariutui kun tormasimme guatemalalaisiin reissaajiin, joiden kanssa matka jatkui kohti Dalin vanhan kaupungin kuppiloita. Seuraavana paivana paasimme suuren ponnistuksen jalkeen uiskentelemaan kuumille lahteille, (aiti, ala lue tata) illalla kuitenkin veri veti taas Dalin satumaiseen yoelamaan. Istuimme aamu kuuteen asti paikallisessa pubissa pelailemassa maailman loistavinta, guatemalalaisten kanssa kehittamaamme, seurapelia. Tiedoksenne sita muuten pelataan miun Suomeen palaamis-pippaloissa koko yo, koska se on aivan loistava peli. Tiesiko teista muuten kukaan, etta Guatemalassa on saunoja? Ne on varastanu mei kansallisaarteen eli saunan. Kuten on jo aiemmin todettu; loman jalkeen karu totuus iskee aina vasten kasvoja ja nain tapahtui nytkin. Alkuviikon aikana olimme molemmat Heinin kanssa sairastaneet kaikki maailman sairaudet vesiripulista keuhkoputkentulehdukseen asti, joten maanantaista keskiviikkoon aika kului Harry Potterin, dvd-soittimen ja vessanponton aaressa maailman pahimmassa flunssassa ja kuumeessa 15'asteisessa hotellihuoneessa. Ihanaa.

Talla hetkella olemme olleet harjoittelemassa ehka Kiinan likaisimmassa sairaalassa nyt 1,5 viikkoa pediatrisella osastolla. Ensimmaiset paivat  sairaalassa olivat tyrmaavia: kukaan ei puhunut meille mitaan ja valkoisia tyotakkeja ei riittanyt kuin toiselle, joten mina seisoin siella vaaleanpunainen ja likainen takki paalla seina ruusuna hengitysta pidatellen (koska haju sairaalassa on kerta kaikkiaan tyrmaava). Toisena paivana uhkasimme vaihtaa sairaalaa ja johan jarjestyi keltahiuksisille englannin taitoinen ohjaaja ja valkoinen puhdas tyotakki. (Kiinalaiset kutsuvat lansimaalaisia nimikkeella "Yellow Hair" :) Viime keskiviikosta lahtien olemme pistelleet lapsiin injektioita ja toteuttaneet intravenoosista eli suonensisaista nestehoitoa. Saaneet ohjausta laakareilta ja olleet vaihteen vuoksi valokuvattavina. Sellaista tanne. Mita Suomi? Ikavoin teita ajoittain kovasti  <3.

Seuraavaksi kirjottelen tanne, etta mita taalla Kiinassa on eri tavalla ja mita on tullut opittua Kiinasta kahden kuukauden reissaamisen ja asustelun jalkeen.

Liikenne

Ihan sairasta. Nama toottailee taalla koko ajan ja ihan kaikelle. Voit istua bussissa ihan kaikessa rauhassa keskella ei mitaan . Kuvittele, Bussi jossa istut kiitaa maantiella riisipeltojen valissa eika mailla halmeilla nay ristin sielua. Olet juuri vaipumassa uneen ja ilta-aurinko lammittaa kasvojasi, kunnes yht'akkia bussikuski keksii, etta keskella peltoa on maanviljelija tyossaan. Alkaa aivan hilliton varoittelu-toottaily, bussikuski ilmeisesti olettaa maanviljelijan jattavan tyonsa kesken ja ryntaavan keskelta peltoa bussin alle.(Been there, done that) Valilla tuntuu, etta bussikuskin kasi on enemman tootilla kuin vaihdekepin paalla. Onneksi paikkallisbussit maksavat vain 1 yuanin eli 10 senttia, joten siita riemusta ei tarvitse kauheasti koyhtya. Ikavoin valilla hyvin kipeasti suomalaisten vessojen lisaksi suomalaista liikennetta.

Jalankulkijan oikeuden vastaavat Kiinassa vegaanin oikeuksia pizza-Raxissa, joten ei voi paljoa odottaa. Kylla nama tanne suojateita maalaa, mutta kukaan ei tunnu ymmartavan miksi ne ovat olemassa. Taalla liikenteessa patee todelliset viidakon lait, eika vanhusten tassa kaupungissa tarvitse teita turhan tiuhaan ylittaa.

Kaikki teista on varmaan nahnyt kuvia Kiinasta sen verran, etta tietaa miten paljon ihmiset taalla pyorailee ja ajaa skoottereilla. Nain tapahtuu, nimittain ilman kyparaa. Kyparaa pitaa ehka yksi ihminen per 1000 pyorailijaa ja sillonkin kyparasta on solki auki. Hirveesti hyotya.

Sitten pahin eli taksit. Rakastan kiinalaisia, mutta kiinalaiset taksikuskit ovat kierompaa porukkaa kuin itse Jyrki Katainen. Ne ajavat minne sattuu, rahastavat mita sattuu ja ajavat miten sattuu. Ja aina jotain lopulta sattuu, ikava kylla useimmiten jalankulkijaa tai pyorailijaa. Jostain syysta julkiset ajoneuvot seka taksit rakastavat ajaa hitaasti silloin kun on kiire, mutta kun mikaan kiire ei ole kuskit ajavat kuin mielta vailla.

Kaupat

Kauppojen aukioloajat tuntuvat taalla olevan myoskin melko vaihteleva kasite. Peruskaupat ovat yleensa auki joka paiva klo. 8-22. Hedelmia myydaan erillisissa kojuissa ja parasta leipaa saa leipomokaupoista, tosin Kiinassa sana leipa tarkoittaa rusinapullaa. Joidenkin vaatekauppojen eteen on palkattu nuoria ja kauniita ihmisia taputtamaan, kyseltyani muutamalta kiinalaisilta naiden taputtajien motiivia selvisi, etta he yrittavat saada asiakkaita vaatekauppoihin taputtamalla. Minusta depressiivisten nuorten laiska taputus ei saa kovinkaan montaa ihmista ryntaamaan kauppoihin.

Ihmiset

Kiinalaisia ihmisia ei voi olla hehkuttamatta liikaa. Kiinalaiset haluavat aina maksaa laskun. He sanovat menkaa te aamupalalle, niin me etsitaan teille hostelli. Kaikki kiinalaiset syovat kasvisruokaa, jos yksi keltahiuksinen on kasvissyoja. He kehuvat koko ajan meita ja ovat maailman parhaita ihmisia ajatteli Jari Saraste mita tahansa.

Turistikohteet

Pelkkaa jonottamista ja taynna kiinalaisia, jotka haluavat valokuvata lansimaalaisia. Jos sanot ettet halua olla valokuvassa, he ottavat valokuvan salaa. Ainiin ja tietysti vanha kiinalainen sananlasku: missa jonottavia kiinalaisia, siella etuilevia kiinalaisia.

Hieronta

Hieronnan laatu vaihtelee taalla erittain radikaalisti. Valilla hieronnan jalkeen on niin pahoinpidelty olo ettei pysty kavelemaan ja valilla niin hyva, etta hymyilee koko loppupaivan. Onneksi hieronta maksaa taalla 2,5 eurosta 8 euroon tunti, eika se ole kovin paha hinta pahoinpitelysta tai loppupaivan hyvan olon tunteesta.  

Syljeskely

Olympialaisten alla Kiinassa saatiin kitkettya aika paljon syljeskelya pois, etenkin kun nykyisin koulussa opetetaan lapsille, etta se on ruma tapa. Kaupoissa haamottaa isot kyltit kiinaksi ja englanniksi "No spitting". Myos lintuinfluenssa myotavaikutti jonkun verran syljeskelyn vahentymiseen. Taalla syljeskely ei ole mitaan teinien pikkuisten rakalammikoiden rakentelua vaan ihan silkkaa raan oksentamista. Ihan karmivaa, siis ihan.

Elokuvat

Kiinassa lahes kaikki elokuvat on dubattuja. Tanne on elokuviin leviamassa 3D-elokuva buumi, mekin kaytiuin katsomassa yksi 3D elokuva, joka oli dubattu kiinaksi, ihan mielenkiintoista :) DVD:t (piraatteja tietty) maksaa 50snt.Btw tiesitteko muuten etta Intiassa panostetaan elokuvabisnekseen enemman kuin Yhdysvalloissa? Intialaiset nayttelevat uudestaan Jenkkien tekemia elokuvia ja tekevat myos valtavia maaria omia elokuvia. Elokuvat myos tuottavat voittoa Intiassa oikein mukavasti.

Pankit  

Pankkeja on ihan joka paikassa. Me nostetaan taalla yleensa aina maksimi summa rahaa kerrallaan eli noin 200-250 euroa. Suomen pankit vetaa tasta summasta 12-20 euroa valista nosto-pankista riippuen. Kiitos OP.

Raha

1 yuan = 10 senttia. 10 yuania = 1 euro. Simple.

Ilmasto

Vaihtelee yhta paljon kuin miun mieliala paivittain.  Aamulla saattaa olla +10, paivalla +27 ja yolla melkein pakkasta. Valilla saattaa sataa kaatamalla ja valilla olla ihan tyynta ja kaikki tama saman paivan aikana. Kunming ei ole ihan niin saasteinen paikka kuin Shanghai, Peking ym. joten taalla nakyy jopa taivasta ajoittain :)

No niin, toivottavasti kuulen teista pian ja mahdollisimman paljon. Olette kaikki yhta hyvia tyyppeja kuin kiinalaiset, isoja haleja teille :)

Aitille ja iskalle paljon tervetuloa tanne sunnuntaina!

p.s Harry Potter and the Deathly Hallows on nyt saatu paatokseen ja olo on tyhja, erittain tyhja. Menen hierojalle lohduttautumaan. Pitakaa peukkuja ;) Mui.

Hei kaikki ystavat ja sukulaiset :)

Palasimme Heinin kanssa muutama paiva sitten Lijiangista Dalin kautta takaisin Kunmingiin. Paluu arkeen oli tyrmaava, koska edessa oli hotellihuoneen hankkiminen kiinaksi ilman kiinan kielen taitoa, viikon pyykkien pesu kasin ja vastassa taukoamaton kaatosade. Mutta ehka se on hinta, minka voi maksaa elamansa yhdesta parhaimmasta viikosta.

Mahtava viikko alkoi, kun lahdimme lauantai-aamuna bussilla kohti Lijiangia. Alkutietojen mukaan matkan piti kestaa maksimissaan 8 tuntia, aluksi luulin, etta pienessa darudessa ajantajuni oli hamartynyt, mutta ei, matka kesti 10 tuntia. Se vain jatkui ja jatkui ja kaikki mahdolliset ajoneuvot menivat meista ohi, bussi tarisi, vessa haisi ja kiinalaiset tuijottivat. (Eiko kuulostakin mahtavalta?) Saavuimme iltasella pimean tultua Lijiangiin tunkeuduimme samaan taksiin ranskalaisten kanssa, joiden avulla loysimme Lijiangin vanhasta kaupungista yopaikan (5e/yo). Lijiangin vanhakaupunki on yksi UNESCO:n maailmanperintokohteista, ja todella maineensa ansainnut paikka mukulakivettyine kapeine katuineen ja kivisiltoineen.

Ensimmaisena lomapaivana menimme tutustumaan Mustan lohikaarmeen lammen puistoon. Kiipesimme 1,5 tuntia kiviportaita Norsumaella nahdaksemme Jade lohikaarmeen vuoren lumihuipun, ylos paastyamme oli pilvista ja paikallinen kiinalainen kertoi, etta ilmastomuutoksen vuoksi Jadelohikaarme vuorella ei ole enaa lumihuippuja. Sitten laskeuduttiin alas ja nautittiin puistosta. Mustanlohikaarmeen lammen pohjassa on kymmenia lahteita, jonka vuoksi lammen vesi on erittain kirkasta. Lammesta vesi virtaa vanhaan kaupunkiin, jossa vesi kulkee kolmessa eri tasossa: yhdessa tasossa pestaan vihannekset, yhdesta otetaan juomavedet ja alin taso on varattu pyykinpesulle.

Toinen ja kolmas paiva matkastamme oli varattu vaellukselle 2 tunnin (100km) bussimatkan paassa olevalle Tiger leaping Gorgelle (hyppaavan tiikerin rotko) Quilinin kylaan. Tiger leaping gorgea pidetaan maailman syvimpana rotkona ja sen pohjalla kulkee Jangtse joki, joka on muuten maailman kolmanneksi pisin joki. Tiger leaping gorgelle on kuollut vuosi kymmen sitten turisteja, koska se on niin vaarallinen, mika johtuu siita, etta kiinalaiset eivat paljoa turvakaiteisiin tunnu panostavan. 146 miljoonaa ihmista matkustaa kansallispaivan aikaan (1.10), joten paasimme mukavasti pakenemaan hirvittavaa ryysista maailman kauneimpiin maisemiin. Bussimatkan aikana ehdimme tutustua slovakialaisiin, israelilaisiin, jenkkeihin ja kiinalaisiin, joten vaelluksen aloitettuamme meilla oli mukava kansainvalinen kymmenen hengen vaellusporukka kasassa. Kahden paivan matkan aikana ehti jutella kaikenlaista ihmisten kanssa, enka ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta yhteenkuuluvuutta vieraisiin ihmisiin kuin tuolla reissulla. Kiinalaisista opin esimerkiksi, etta kiinalaisten nimet tarkoittavat jotain. Kiinalaisissa nimissa alkuun tulee sukunimi esimerkiksi minun kiinalainen sukunimi on Yue, mika ei tarkoita mitaan, mutta kiinalainen etunimeni on Sang eli olen siis kiinalaisittain Sang Yue. Taman nimen minulle antoi ystavani Wan, jonka nimi suoraan kaannettyna tarkoittaa 10 Thousand success (kovat on paineet pojalla). Koska ulkomaalaiset eivat osaa sanoa kiinalaisia nimia, kiinalaiset antavat itselleen englantilaiset nimet Wanin englantilainen nimi oli Vincent ja Vincentin kiinalaisen kaverin Bian Linin nimi on englantilaisittain Bill. Bian Lin taas tarkoittaa suomeksi kolmea hullua koiraa tai kolmea hullua tuulta, koska kiinassa yhdella merkilla on monta tarkoitusta. Bill oli syntynyt yona milloin oli ollut kova taifuuni, siksi hanen nimessaan esiintyy sana tuuli. Usein isovanhemmat, joita kiinassa arvostetaan kovasti antavat lapsenlapsilleen nimen .Minun nimeni on englantilaisittain kaannettyna Happy Yue. Vincent kertoi etta armeija kestaa Kiinassa 2 viikkoa. Esille tuli myos, etta Kiinassa saa menna vain kerran naimisiin, tyton pitaa olla tuolloin vahintaan  20-vuotias ja pojan vahintaan 22-vuotias. Erota ei saa, mutta rakastajia voi olla. Yhden lapsen politiikassa ollaan taalla joustettu sen verran, etta jossain paikoissa maaseudulla saa olla useampia lapsia ja jos molemmat tytto seka poika ovat ainoita lapsia he saavat tehda kaksi lasta.

Slovakiasta en oppinut ihan nain paljoa, mutta selvisi kuitenkin, etta Slovakiassa oltiin yritetty lopettaa baaritupakointi kuten Suomessakin, mutta se yritys oli epaonnistunut lahes taysin. Israelista selvisi, etta etenkin Tel Avivissa on korkeat vuokrat (korkeammat kuin Helsingissa) ja yliopistoon on erittain vaikea paasta ja sen lisaksi se maksaa. USA:laiset tiesivat suomesta yllattavan paljon esimerkiksi, etta Conan O'Brien nayttaa presidentiltamme ja Helsingissa on valituskuoro. He osasivat myos sanoa Mita kuuluu Kukkuluuruu. Yksi suloinen USA:lainen ei myoskaan halunnut syoda kiinalaista ruokaa meidan muiden kanssa 8 tunnin vaelluksen jalkeen, koska hanella oli maha kipea, vaan tilasi itselleen ranskalaisia. Mutta jos se auttaa niin miksi ei. Lahes kaikki ulkomaalaiset tiesivat Nokian ja Kimi Raikkosen.

Upean vaelluksen jalkeen palasimme vasyneina kiinalaisten kanssa hostelliimme, josta olimme maksaneet etukateen kaksi yota (5e/yo). Hotellin omistaja ilmoitti haluavansa meilta 18 euroa yolta, naytimme kuittia ja kiinalainen ystavamme Vincent yrittaa selittaa, etta me olemme maksaneet jo. Kansallispaivan aikaan hinnat nelinkertaistuvat, joka paikassa, joten kun hotellin omistaja uhkasi heittaa meidat pihalle suostuimme maksamaan hanelle 130 yuania (13e) lisaa. Seuraavana aamuna kiinalaiset ystavamme halusivat etsia meille uuden hotellin silla valin kun me syomme aamupalaa. Loppuloman vietimme erilaisissa nahtavyyksissa (enemman valokuvattavina kuin ottaen valokuvia:) ja nautimme siita, etta ihanat kiinalaiset halusivat tehda kaiken puolestamme. Lijiangin loman jalkeen suunnistimme kohti Dalia, josta ehdimme bauttia valitettavasti vain 5 tuntia, kunnes matkamme jatkui takaisin Kunmingiin. 

Sellaista tanne. Muokkailen tata tekstia myohemmin paremmaksi (jooga tunti alkaa 8 minuutin paasta), kiitos seurastanne (lue kommenteistanne) Muistakaa kommentoidessa yrittaa olla kirjoittamatta niita 'a''a'kk'o'si'a'. Kertokaa taas kuulumisia niin saatte hymyn matkaajan kasvoille.

Tykkaan teista.

Moi.

Valitettavasti kiina-sanasto on jo kaytetty loppuun. Pitaa tyytya suomeen: Miten menee? :)

Saavuin juuri joogatunnilta noin 34 asteiseen internetluolaan. Se joogatunnilla kayminen on kylla mielenkiintoista puuhaa, kun ei ymmarra sanaakaan, paitsi hoochii tms on uloshengitys ja sen jalkeen tulee utschi-alkuinen sana joka ehka tarkoittaa sisaanhengitysta. Urheilu ei ole koskaan ollut mitaan suosikki puuhaani, mutta taalla miulla on alkanu viiraamaan ja olen viikon sisalla kayny pilateksessa, hot-joogassa (sita pidetaan huoneessa, missa on ihan sikakuuma), flowjoogassa, taijissa ja hiphopissa. Sen hiphopin joudun kohta ehka lopettamaan, koska sita ohjaava ihminen on yli-ihminen.

Palataan teidan kuulumisiin:

Outi-pouti: Mie ymmarran ihan hyvin, etta perheaidin kuukauden hittihetki on uuden sohvan ja sangyn ostaminen. Miun piti paasta toiselle puolelle maailmaa kokemaan ilo, mika tulee kun ostaa dvd-soittimen (18e) ja melkein joka paiva uusia dvd-elokuvia (0,50e/kpl).

Nanna: Ihan tyhma-juttu toi Repi-koira-allergia. Ei tulevalla elainlaakarilla saa olla koira-allergiaa, koska se ois niin vaarin. Toivottavasti siina oli virhe. Kysyit onko kauhee koti-ikava, taytyy sanoa ei ole. On vain ajoittain aivan sydanta riipiva ikava teita, minun ihmisia, elaimia ja suihkua josta tulee vetta edes 30 millia minuutissa.

Milla: Jos mie en paase ens syksyna siihen kouluun, missa miun pitas olla jo, niin miusta tulee kirjailija. Paatin sen just :)

Miia&Milla: Esitan teille vaikka sata kiinalaista tanssia, kunhan ootte tarjonnu miulle koko illan kun tuun takas Suomeen :) Paitsi etta taa on huono diili, koska miun toleranssi on talla hetkella laskenut kahteen olueen, joten esitan vain yhden kinkkitanssin kahdesta keskioluesta :)

Katariina: Odotan kauhulla, ihan kauhulla, Harry potterin loppumista. Talla hetkella kohtaisin Voldemortinki mielummin. Tai ehka en sittenkaan. Markukselle terkut.

Sini: Kiva kuulla, etta tulisit Kiinaan mieluiten vaihtoon, vaikka taalla julkisen vessan pystyy paikantamaan sadan metrin paahan sen hajun perusteella. Mutta niinkuin kirjoitit, on hyva tietaa, etta ihan sama mihin menee niin asiat vaan jotenkin jarjestyy. Ota lainaa, tuu tanne :)

Hanhi: Lennonjohto on varmasti masentunut, kun kukaan ei oo kayny  niita moikkaamassa aikoihin, mutta onnittelut kuitenkin, ettei siun oo tarvinnu menna sinne. Itse en ole onnistunut ***-lopettamis tavoitteessani ihan niin hyvin. kiva kun loysit tanne. Ja muista happy people must die :)

Kaikki: Warning not sugar-free: Olen aarettoman otettu, etta luette tata tarinaa ja kaytte kommentoimassa. Kiitos niin miljoonasti teidan kehuista ja siita etta ootte olemassa. Ootte parhaita ja kaipaan teita iltaisin <3

Elama taalla saattaa vaikuttaa ajoittain pelkalta hassuttelulta ja onnelliselta arjelta . On naissa paivissa paljon onnenhetkia ja hauskoja hetkia se on totta. Mutta en voi kieltaa, etteiko olisi ollut vaikeaa valilla. Ollaan me Heinin kanssa huudettu toisillemme keskella Ren Min Roadia (vrt. Mannerheimintie), heitetty puhelinta seinaan, kun siita ei voi soittaa Suomeen niin siita ei voi soittaa Suomeen. Olen itkenyt ikavasta lukiessani teidan hauskoja kommentteja ja lahes itkenyt raivosta kun kukaan ei ymmarra, sellaisina hetkina kun kukaan ei vaan ymmarra mita puhun. Tai ne illat, kun pesee kasin viikon pyykkeja, taytyy myontaa, etta on saattanut kayttaa silloin sopimatonta kielta. Tai kun hirveassa nalassa etsii ruokapaikkaa, katumyyja kiskoo vesipullosta torkeeta hintaa ja koska ei osaa kiinaa ei voi sanoa, etta 'Mika vitsi, en maksa'.

Mutta sitten tulee niita hauskoja hetkia, kun mennaan johonkin turistikohteeseen ja japanilaisturistit alkavat piirittaa meita. Hyokkaavat halailemaan valkonaamaista-seuruettamme, samalla kun heidan seuralaiset ottavat meista kuvia. Kivimetsaan mennessamme yhden noin 30 metria pitkan sillan kohdalla meista oli otettu varmaan 30 kuvaa (se on muuten kuva per metri). Kaikista hauskinta oli, kun kivimetsassa olon loppuajasta kiinalaiset ja japanilaiset alkoivat kuvaamaan meita salaa, kun olimme ostamassa jaateloa. No, nyt ymmartaa ainakin, miksi Britney Spears menetti mielenterveytensa.

Jos joskus tulette Kiinaan ja haluatte hauskuttaa kiinalaisia kertokaa niille siita, miten suomalaiset haluavat ruskettua. Taalla ihmiset kayttavat sateenvarjoja enemman auringonpaisteessa kuin sateella (mika ei ole miljoonakaupungissa kovinkaan katevaa), koska pelkaavat ruskettuvansa. Taalla naamarasvoissa, deodoranteissa ja pesuaineissa lukee whitening. Nama kadehtivat meidan albino-ihoa yhta paljon, kuin mina joidenkin paksuja hiuksia (se on paljon). Meidan harjoittelun ohjaaja meinasi kuolla nauruun, kun kerrottiin sille, etta mita solariumit ovat ja etta Suomessa jotkut kayttavat niita. Taalla ilmeisesti ruskettumista pelataan, koska vain peltotyolaiset (lue koyhat) ovat ruskeita ja vaalea-ihoisuus tarkoittaa, etta olet rikas eli arvostettava. Tama kai todistaa, etta ihminen ei ole koskaan tyytyvainen oli vaalea tai tumma.

Kiinalaiset ovat kylla ihan uskomattoman hyvia tyyppeja. Viime viikonloppuna meidan harjottelun ohjaajat FangFang ja Phuong halusivat vieda meidat elokuviin ja kaupungille. He maksoivat ihan kaiken, me saatiin maksaa vain popcornit (jotka on kuorrutettu sokerilla :( ) kesken laatuelokuva Muumio 3:sen, mina saikahtelin ja vahan kiljaisin (mita teen paljon elaytyessani elokuvaan) niin Phuongin poikaystava kaantyi huolestuneena puoleeni, etta "voi ei, jos olet noin jarkyttynyt ja peloissasi niin voidaan lahtea pois taalta". Elokuvan aikana tama utelias ja mukava poika ehti myos kysya uskonko Jeesukseen? (mita kysellaan taalla yllattavan usein) Seurustelenko? ja minka ikainen poikaystava minulla on? Ja hanesta oli hauskaa, etta meilla on nelja vuotta ikaeroa S:n kanssa, en tieda miksi.. Kaupungilla kavellessa meita taas valokuvattiin ja kiinalaiset nauroivat koko ajan. Ihan mahtavan vieraanvaraisia ja suorapuheisia ihmisia.

Viimeisen kuukauden aikana minua on luultu ruotsalaiseksi, ranskalaiseksi, jenkiksi, britiksi ja uus-seelantilaiseksi (mika oli hammentavaa). Suomalainen-arvausta ei ole viela tullut eteen, mutta sita luultavasti saan odottaa pitkaan, koska Kunmingin kansainvalisyys-koordinaattori luuli meidan tulevan Ruotsista ja sairaalalta saimme tehtavanannoksi pitaa esitelman, jonka aiheena oli ruotsalainen terveyden huolto. Mutta ei se mitaan, Ruotsihan on ihan mukava maa ja ruotsalaiset kauniita.

Parhaita hetkia Kunmingissa on kun kavelee kaupungilla, matkustaa bussissa tai lukee kirjaa ihanan ranskalaisen pikkukahvilan ylakerrassa, juo kiinalaista teeta ja katselee kadulle ihmisvilinaan. Aurinko on laskemassa ja kadulla kulkee vapaana ihania koiria, aidit ja isat kantavat pienia lapsia selassaan, vanhemmat jonottavat koulun edessa saattaakseen jalkikasvunsa koulusta kotiin, ihmiset polkevat pyorillaan ja vetavat perassaan epamaaraista tavarakuormaa, kauppiaat myyvat hedelmia. Tuoksuu poly ja kukkivat kasvit. Oma olo on rauhallinen, aikaansaava ja hyva joogatunnin jalkeen. Sitten sen ymmartaa, tasta ikavasta huolimatta, tallaista elamaa olen halunnut aina elaa, edes pienen hetken, edes nelja kuukautta.

<3

Moi kaikki, Ni hao ma?

Aippa, Mari, Anni, Milla, Tiina, Miia, Kako ja Sini kiitos kommenteista. Miulla on ollut niin hauskaa taalla pimeassa, tupakan savuisessa ja kuumassa nettiluolassa teidan kommentteja ja juttuja lueskellessa. Kiinalaiset tietokoneihmiset kattoo, etta mika tuolle isolle ja valkoselle tuli kun se noin hihittaa, kun nauran taalla yksinani teidan ihanille kommenteille. Tykkaan teista, muistakaa se siella kylmassa Suomessa. <3

Teilla on ilmeisesti sellainen kasitys, etta taalta tullessani voin toimia tarvittaessa sujuvasti kiinan kielen tulkkina. Valitettavasti minun taytyy rikkoa tama illuusio, vaikkakin haluaisin kovasti pitaa sita ylla. Saan taalla joka ikinen minuutti huomata, etta ei en osaa puhua kiinaa, en osaa lukea kiinaa, en osaa kirjoittaa kiinaa, enka ainakaan osaa ymmartaa kiinaa. Tanaan kun olimme ostamassa smoothieita, myyja kysyi onko meilla yhta yania, meinasin sujuvasti vastata hanelle englanniksi: "Yes we live in Kunming and we think this is a really beautifull city", onneksi kuitenkin kysyin vain, etta "kysyitko asummeko me Kunmingissa?" Han katsoi minua epaillen ja sanoi: Ei, kysyin yhta yania. Naita tapauksia sattuu paivassa kymmenia. En ole paassyt opiskelemaan kiinaa viikkoon, koska Suomen huonoin ammattikorkeakoulu Metropolia ilmoitti ettemme saa opintopisteita nykyisista Kiinan tunneistamme. Meidan taytyy hankkia opetusta Kunming Medical Universitysta, koska opiskelemme nyt siella. Tekisimme sen heti, mutta ensin taytyy odottaa hyvaksyyko yliopisto taalla meidan muutokset opintosuunnitelmassamme. Ja koska kiinalaiset harvemmin pitavat kiiretta (paitsi liikenteessa ajaessaan kohti jalankulkijoita) juuri minkaan asian suhteen, aloitamme kiinan opiskelun hyvalla tuurilla ehka marraskuussa.

Viikko on mennyt tavalliseen tapaan vastasyntyneita hoidellessa. Niita vauvoja on kylla mukava hoitaa. Raskasta on ollut vain se, etta kaksi vauvaa on hyvasta hoidosta huolimatta menehtynyt. Ikavaa vanhempien kannalta on myos se, etteivat he paase katsomaan vauvojaan kun tunnin ajaksi maanantaisin ja perjantaisin. Outoa on se, etta eraan vauvan isa, tuli kysymaan meilta e-mail osoitteita seka puhelinnumeroa ja antoi omansa meille. Emme tieda miksi. Tama oli jo viides kiinalainen viikon sisalla kenen kanssa olemme vaihtaneet numeroita. Lansimaalaiset (erityisesti lansimaalaiset laakarit) saavat nauttia taalla suuresta kiinalaisten arvostuksesta ja koska meidan tyoasumme on laakarintakki, meidat ilmeisesti sekoitetaan usein laakareihin. Joten me saamme nauttia arvostavia katseita kavellessamme sairaalan alueella tyovaatteissa. Me emme jostain syysta ole saaneet sellaista sairaanhoitajan paahinetta eli valkohilkkaa (ehka siksi etta saattaisimme hapaista sairaanhoitajien ammattikunnan olemattomilla vauvan sairaanhoitotaidoilla), kuin mita muut sairaanhoitajat pitavat.

Viikonloppu oli kolmen parhaan joukossa talla matkalla, jossa olemme olleet kolme viikonloppua. Kavimme laheisessa Shillin kylassa aivan alyttoman kauniissa kivimetsassa. Voisin laittaa valokuvia tanne, jos kameraani ei olisi varastettu. Se varkaus tapahtui nopeasti: olimme menossa paikalliseen rullaluisteludiscoon (kylla :) ) kahden englantilaisen ystavamme kanssa. Jonottaessamme rullaluistimia alkoi hassakka (koko kiina on yhta hassakkaa, joten emme reagoineet siihen) ja lopulta meilla oli kaikki muut tavarat, mutta ei kallista ja hienoa canon ixus 70is-kameraa, jossa oli 500 matkakuvaa. Melkein tuli itku. Loppuillan pelasti se, etta pelattiin paikallisessa juottolassa suomalaista juomapelia englantilaisten kanssa, se oli hauskaa. Olut on taalla vain 3,3% joten siita tulee mukavaan huppeliin eika holtittomaan humalaan, niinkuin joskus Suomessa on jollekin saattanut kayda. Kameraa itkettiin sitten aamulla, ja seuraavana paivana ja vahan sita seuraavanakin. Aion vieda aitin ja iskan Shillin kylaan katsomaan kivimetsaa ja otan maailman hienoimmat kivimetsakuvat uudella canon ixus 85is-kamerallani, jonka ostaminen kaatoi koko matkabudjetin (196,8e) .

Loppuun on pakko viela kertoa tarina. Tarina, mika tapahtui meille taalla talla viikolla ja sen nimi on kiinalainen tanssi. "Olipa kerran kaksi suomalaista tyttoa Kiinassa, jotka tutustuivat englantilaiseen tyttoon, joka tunsi kiinalaista laaketiedetta harjoittavan kiinalaisen laakarin nimeltaan Li Qing. Tama kaunis rouva Li halusi opettaa tytoille kiinalaista tanssia, joka tapahtui keskella suuren kaupungin isoa puistoa. Tytot tanssivat tanssimistaan ja ihmiset tuijottivat tuijottamistaan, kunnes oli tullut ilta. Nama tytot toivoivat, ettei heidan enaa tarvitsisi ikina tanssia kiinalaista tanssia. Aurinko kuitenkin nousi viilean yon jalkeen ja tytot saivat kutsun syomaan ravintolaan ja katsomaan kiinalaista tanssia. He suostuivat, koska kuten maan tapoihin kuuluu, mistaan ei tule kieltaytya. Tarinan ravintola oli hieno rakennus, joka ulkoapain naytti kiinalaiselta vanhalta rakennukselta, mutta talon sisalle oli rakennettu pieni kyla, jonka keskella meni puro, puron yli meni kivinen silta. Maassa kasvoi puita kivisten polkujen valissa ja ilmassa soi kiinalainen musiikki. Ruokapoydat olivat erillisissa rakennuksissa kahdessa kerroksessa ja ulkoa pain ne nayttivat pienilta taloilta. Ruokapoydista oli nakyma 'kylan keskelle' jossa oli tanssivia kiinalaisia. Tytot ohjattiin poytaan, jonka aaressa istui kiinalaisia, tama poyta oli taynna herkullisia Yannanin maakunnan perinneruokia. Tytot aloittivat syomisen, kunnes yht'akkia kesken viidennen naomin eli riisiviinan kilistelyn heidan poytansa ymparille tuli hienosti pukeutuneita kiinalaisia naisia laulamaan kiinalaisia lauluja. He veivat tytot tanssimaan keskelle pienen kylan lavaa, sadat silmaparit katsoivat heita kun he tanssivat ja kauniit kiinalaiset naiset veivat heita lavalla edes takaisin kuin karjaa markkinoilla. Tanssi lavalla huipentui siihen, kun vanha kiinalaismies tuli suutelemaan tyttoja poskille hanen huulipunalla punatuilla huulillaan ja kiinalaiset nauroivat .Taman esityksen jalkeen tytot paasivat jatkamaan ruokailuaan, eika ruoka sina iltana poydasta loppunutkaan, eika riisiviina tai tee, koska palvelusvaki taytti astioita sitamukaa kun ne tyhjenivat. Kaikki lauloivat kiinalaisia juomalauluja, suomalaisetkin (vaikka eivat sanaakaan siita ymmartaneet) ja hymyilivat koko ajan. Erilaisia vieraita, kuten ravintolan omistajia, tyontekijoita ja heidan johtajiaan kavi tervehtimassa ja kattelemassa tyttoja aivan kuin he olisivat olleet koko paikan kunnianarvoisimmat vieraat. Ruokailun paatteeksi he kavivat viela tanssimassa lavalla poytaseurueensa kesken. Tanssin jalkeen aarettoman kohtelias Li Qing ja hanen vielakin kohteliaampi miehensa halusivat nayttaa vierailleen eraan erityisen paikan. He veivat tytot vanhaan, kynttiloilla ja punaisilla paperilyhdyilla valaistuun museoon, josta he omistivat 200-3000 vuotta vanhoja patsaita ja esineita. Kierroksen lopuksi kaikki kiinalaiset, suomalaiset ja englantilaiset tytot ja pojat istuivat monta sataa vuotta vanhoilla penkeilla katsellen kaikkia vanhoja esineita ja kaupunginvaloja, jotka heijastuivat taivaalle. Ilma tuoksui etelalle ja vanhalle ajalle. Sitten he kaikki menivat yhdessa bussilla koteihinsa isantavaen kanssa ja isantavaki maksoi bussimatkatkin."

Edella mainittu tapahtuma oli pakko kirjoittaa tarinaksi, koska se kaikki oli niin uskomatonta. Uskomatonta, hammentavaa, pelottavaa, hienoa ja ainutlaatuista, etten voi uskoa sen tapahtuneen minulle. Ehka uskon, joku paiva.

Pitakaa huolta toisistanne, kertokaa kuulumisia ja polttakaa kynttiloita syysiltoina.

Heihei rakkaat. Toivottavasti kuulen teista taas pian. Zaijian (~nakemiin)

P.S Ostin viimeisen Harry Potterin ja se tekee minut hyvin onnelliseksi.

P.P.S Koko Kiina tekee minut onnelliseksi.

P.P.P.S On ikava teita.

P.P.P.P.S Pakko menna. Lupasin kayda ostamassa hedelmia, koska katsotaan tanaan minun ja Heinin luona elokuvia Jocelynin kanssa, koska me ostettiin tanne 18 euroa maksava dvd-soitin koti-iltoja varten, dvd:t maksaa taalla 50snt. Kaikki hyvin, ei kuluteta enaa turhuuksiin.

Moi taas,

Ni hao ma? eli vanha tuttu: mita kuuluu? Onko Suomessa tapahtunut mitaan maata jarisyttavaa? Helsingin Sanomien sivut ovat niin uskomattoman hitaat ja Kiinan uutiset ovat kiinaksi etta elan taalla ihan totaallisessa uutispimennossa. Luulisin, etta maa ei ole kauheasti taalla jarissyt.

Vastailen seuraavaksi teidan kivoihin ja hauskoihin kommentteihin.

Miia.K: Ihan huippua, etta kayt taalla kommentoimassa. Aina kun oon kirjottanu blogiin kyttaan, etta millon miun uusi viesti huomataan ja ilahdun valtavasti kun huomaan, etta Miiahan se on miuta taas muistanut kommenteillaan :) Xiexie eli kiitos siita.

Anni-siso: Joo sie voisit ehdottaa Tampereen kaupungille, etta ottavat kayttoon kiinalaiset vessat. Haisevat niin pahalle ja ovat niin jameraa tekoa, ettei kukaan niita ihan hetkessa pysty pistamaan pareiksi. Kysyit osaanko jo kiinalaisia kirjaimia, itseasiassa osaan. Tunnistan ainakin yhden se on liha eli rou. Taalla on semmonen kaytanto (niinku useimmissa maissa) etta ruokalistat on niiden omalla kielella. Joissain paikoissa ruuan valitseminen tapahtuu siis arpomalla (jos englanninkielista menua ei ole). Ensin mietitaan missa kohdassa mikakin ruoka on, sitten jos siina ei ole tuota rou-merkkia osoitetaan sita ja jannittyneina odotetaan, mita sapuskaa eteensa saa. Kiinalainen ruoka on siita poikkeuksellista, etta se on lahes aina hyvaa ja kertaakaan ei ole viela liha/kana/kala ruokaa eteen tullut. Toivon, etta joskus olisi lotossa yhta hyva tuuri kuin kiinassa ruuan arpomisen suhteen :)

Milla-kollega: Lynille ja Bobille terkkuja, ootko uskaltanu lahtea kouluun ollenkaan, vai onko pitany jaada vahtimaan pikku-Lynia ja jattaa koulu kesken? Taalla Kunmingissa on sellainen erikoisuus, etta kaikki koirat on himmeita rotukoiria. Tuolla ne kulkee omistajiensa perassa ilman narua. Tosi sulosia ovat, taalla on vaan semmonen miinus, etta paikalliset ei korjaa koirien jatoksia, joten hyvin helposti tapahtuu niin, etta astut koiran kakkaan, kun olet eksynyt. (done that) Joten pitaa katsoa tarkkaan mihin astuu, ja sitten saattaa eksya kun katsoo vaan jalkoihinsa.

Kysyit, etta millainen asumus meilla taalla on. Me asutaan sellaisessa hienossa guesthousessa 5. kerroksessa, jossa on kylppari ja olkkari ja SIIVOOJA kay joka paiva. Olkkarissa on molemmille leveat sangyt, telkkari digipokseineen (josta tosin nakyy vaan kiinalaisia juttuja). Kylpparissa on sellanen vika, etta suihkusta tulee vetta ehka tippa minuutissa (saatan vahatella hieman:), joten hiusten peseminen on yksi helvetti taalla. Vuokra on150 e per nenu sisaltaa huoneen, siivouksen, pyyhkeet, veden, teen, aamupalan jne. Vahan paremmin ku Helsingissa :)

Daddy: Oot hauskin maailmassa :D Mailailkaa miulle miten elaimet voivat. On ikava Repia,Almaa, Omppua, Vappua ja teita.

Nanna: Kiva kun kavit kommentoimassa, mika siun blogin osoite oli? Mita siulle kuuluu ? Miulle kuuluu ihan hyvaa. :)

Sini: Olipa hauska viesti. Nauratti. Janille terkut. Ala huoli, miekin harkitsen vakavasti viimesen Harry Potterin ostamista taalta :)

Noniin, vihdoinkin asiaan. Miulla on kauheet paineet, ku tuli oltua niin kauheen hauska viime kirjotuksessa. Kulttuurisokista saa jostain syysta huomattavasti hauskemman ja mielenkiintoisemman kirjoituksen kuin tavallisesta paivasta Kunmingissa, mutta sellasta se on turha itkea lomailu on ohi ja arki alkanut Kunmingissakin.

Paiva alkaa Kunmingissa noin klo. 7 (Kello on sillon siella 2. yolla, think about that, milta tuntuu herata taalla, voin kertoa hirveelta) Nopeiden aamutoimien jalkeen lahdetaan kohti Kunming Medical University Hospitalia (Heini on ehtinyt kayda aamiaisella tassa vaiheessa.) Mina syon omenan matkalla ja vietan Suomi-hetken kuunnellen Mp3:sta. Tyomatka on noin puoli kilsaa, mutta matkaan menee melkein 30 min, koska liikenne (niinkuin manitsin on taalla ihan omaa luokkaansa). Miettikaa, etta koko Suomi (5miljoonaa asukasta!) lahtee yhta aikaa toihin. Yhdessa risteyksessa on eri kohdissa poliiseja, liikenteenohjaajia seka useat liikennevalot ja silti yhden suojatien ylittaminen on paivan suurin kauhun hetki.

Klo 8. Aloitamme harjoittelun vauvaosastolla. Osastolla 35 vauvaa, jotka ovat syntyneet etuajassa tai heilla on jotain sairauksia (Ohjaus ei ole ihan niin sujuvaa englantia, etta olisin paassyt perille vauvojen sairauksista:). Mutta ohjaajat on maailman sulosimpia. Suurin osa vauvoista on keskosia. Pienin vauva, mita olen pitanyt sylissa on painanut 1,8 kiloa. Pakko sanoa vauvoista, etta taman kaiken Kiina-kaaoksen keskella ne ovat ihanan loogisia ja yksinkertaisia. Kun ne itkee niilla on joko nalka tai ne ovat yksinaisia, sitten ne ruokitaan tai otetaan syliin. Meidan harjoittelu loppuu klo. 11 (Suomessa harjoittelussa ollaan 8h, taalla kolme)

Klo. 11 mennaan syomaan kampukselle. Siella on isot tiskit taynna ruokaa, (kymmenia erilaisia) Sitten siella osoitellaan, mita otetaan ja mina hoen lausetta 'wo chi su' kuin mantraa (Olen kasvissyoja) Sitten kiinalaiset tuijottaa (ja se tuijotus on aika kivaa). Tanaan poytaamme tuli istumaan Fysiologian opiskelija, keskustelu hanen kanssaan alkoi seuraavasti:

-Hei voiko tahan istua?

-Kylla, ole hyva

-Toinen teista syo paljon paremmin puikoilla.

-Okei, kiva :)

Sitten alettiin puhumaan muita asioita. Tuo edella mainittu keskustelun alku kertoo paljon kiinalaisesta, he ovat niin mutkattomia ja ihania.

klo. 14-16 opiskellaan kiinaa.

klo. 16-18 me saatetaan menna hierontaan. Kokovartalohieronta (1h) maksaa 2,5 euroa. Hierontaan mennessa osoitetaan taululta (jonka kirjaimista ei ymmarra mitaan) minka hieronnan haluaa. Muistatteko, kun Forest Gumpissa oli se sanonta: Life is like a chocholate box, you never know what you get. Keksin sille kiinalaisen vastineen: Life is like a chinese massage, you never know what you get. Sillein se taalla menee.

Klo. 18-20 ollaan yleensa ranskalaisessa kahvilassa, josta loytyi se Harry Potterin puoliverinen prinssi kirja, mika jai Suomessa kesken. Siella juodaan ihania smoothieita, kaydaan lukemassa sahkopostit ja suunnitellaan mita tehdaan, kun tyot loppuu. Ollaan ajateltu menna lomailemaan Vietnamiin :)

Klo. 20 jalkeen pestaan pyykkia kasineen pitkalle asti yohon. (on muuten alyttoman hidasta puuhaa) Silla juuri kielimuurin takia, pesulaa/pyykkitupaa ei ole loytynyt. Jes.

Tai sitten, me istutaan ihan koko paiva tallaisessa nettiluolassa :) Eika tehda yhtaan mitaan.

Tuli kauhean pitka. Taman kirjoituksen kirjoittamista on hairinnyt kovasti se, etta viereemme istuutui kiinalainen, joka ei osaa oikeastaan sanaakaan englantia (han osaa sanoa I'm not so good in english, siihen se sitten jaakin), mutta han haluaa kovasti jutella kanssamme ja puhuu meille kirkkain silmin sujuvaa kiinaa. Heini on 51 minuutin keskustelun jalkeen paassyt pisteeseen, jossa han vaihtaa taman kiinalaisen kanssa e-mail osoitteita. Tosin tama kiinalainen ei osaa kayttaa e-mailissa kuin kiinalaisia kirjaimia. Yhteenveto: On hyvin vaikea kommunikoida ihmisen kanssa, joka osaa englantia saman verran, kuin me kiinaa. Moi.

Sellaista, terkkuja ja aurinkoa Suomeen.

Halit.

Hei kaikki rakkaat.

Voi, etta miten ihana on lueskella teidan kuulumisia. Vastailen nyt teille vahasen, ettei taa blogi menisi ihan monologiksi :)

Miia.K: Toivottavasti Kalliossa oli maittavaa olutta. Sie voit tulla tanne Marikan kanssa, niilla rahoilla mitka Marika voittaa lotosta. Btw taalla oluttuoppi maksaa n. 80 snt.

Anni: Tahtoisin puhua siun kanssa puhelimessa pitkaan, mutta kun puhelimestani, jossa on kiinalainen sim-kortti ei voi soittaa. Kuinka katevaa ;)

Milla: Miulla on kauhee koirakuume. Haluaisin paasta halimaan Lynia, sano Bobille, etta se on tosi reipas kani kun on ottanu niin hyvin Lynin vastaan.

Aippa: Mailailkaa miulle millon tuutte ja miten, me yritetaan kovasti taalla tutustua kaupunkiin, etta osataan jotain teille nayttaakin. Yritan paasta opiskelemaan Kiinaa, jotta olisin parempi opas.

Tiina: Miulla jai puoliverisesta prinssista lukematta loput 100 sivua. Oon nahny jo kolme kertaa unta siita miten se jatkuu. On Harry Potter vieroitusoireita. Mei pitaa kattoo ne elokuvat ku tuun suomee. Harry maraton. Sit itketaan yhdessa :) 

Okei ja sitten palataan pilviseen 20'c Kunmingiin. En voi uskoa, etta olen ollut Kiinassa/ HongKongissa vasta viikon, tuntuu etta olisin ollut taalla ikuisuuden. On tullut nahtya niin paljon ja koettua niin paljon, etta valilla vahan jopa hirvittaa etta viela olisi 3 kuukautta ja viikko taalla hengailtavana. Tama vaihdossa oleilu on itseasiassa aika rankkaa joskin antoisaa.

Wikipedian (2008) mukaan Kiina jakautuu 22 maakuntaan (23 jos Taiwan lasketaan mukaan). Kunming sijaitsee Lounais-Kiinassa Yunnanin maakunnassa ja itseasiassa on Yunnanin maakunnan paakaupunki. Koko kunmingissa asuu 5,7 miljoonaa (!) ihmista, joista kaupunkialueella asustelee vain 3 miljoonaa. 

Olen tehnyt Kunmingista samantapaista listaa kuin HongKongista:

Hammennysta Kunmingissa herattaa:

*Kumingissa ei pahemmin katukyltteja tai tienviittoja harrasteta (ei edes kiinankielisia). Mika helpottaa eksymista kummasti, ihmekylla emme ole Heinin kanssa eksyneet kuin kerran (viela).Mika johtuu luultavimmin siita, etta liikumme kaupungilla lahes poikkeuksetta uuden englantilaisen ystavamme hieman kiinaa osaavan ja laakariksi opiskelevan Jocelynin kanssa.

*Kunmingissa (kuten muuallakaan Kiinassa) ei oikeastaan kukaan puhu englantia hello-sanaa enempaa. Eli jos eksyt, siinapahan sitten eksyt, tieta on turha kysya. Koko Kiinassa englantia puhuu 4%.

*Jos kuitenkin eksyt ja onnistut loytamaan ihmisen, joka osaa englantia. Paadyt kysymaan hanelta mihin sinun tulisi menna? Han ei valttamatta tieda mihin sinun oikeastaan pitaisi menna, mutta neuvoo sinut silti johonkin, koska kiinalaiset eivat koskaan kieltaydy auttamasta, koska ovat niin kohteliaita ja haveliaita. Niin, etta kiitos vaan sillekin vartijalle jonkun tien vieressa, joka neuvoi meidat vaaraan paikkaan.

*Kun on pitkaan etsinyt eri paikkoja tulee helposti nalka. Mutta se ei haittaa koska hyvassa ravintolassa hyva ruoka, riisi, olut seka tee neljalle hengelle maksaa  noin 80 yania eli rmb:ta eli 8 euroa.

*Syomisen ja juomisen jalkeen tulee luonnollisesti wc-hata. Valitettavasti kiinalaisissa vessoissa ei ole mitaan 'luonnollista'. Wc pontot ovat maassa olevia reikia, joihin ei saa heittaa wc-paperia, vaan kaytetyt paperit laitetaan reian vieressa olevaan roskikseen, joka haisee kuolemalle. Wc:ssa ei itseasiassa edes ole paperia, vaan jokainen, joka haluaa wc-paperia kayttaa kantaa sita mukanaan. Julkisissa paikoissa wc-maksu on 3 yania eli 3 senttia. Joissakin wc:ssa on seinalla lappu jossa lukee, etta jos ponttoon tekee sen isomman hadan saa sakkoja 500 yania eli 50 euroa. Joissakin vessoissa ei myoskaan ole ovia.

*Kun on paassyt pois julkisesta vessasta tekee mieli ostaa uudet vaatteet tai desinfioida itsensa kokonaan. Varvastossut (joilla ei tosin voi kavella) maksavat 60 senttia, ja minulle sopivat  tossut ovat kokoa 41-42, kun oikea kengannumeroni Suomessa on 38-39. Vaatteita kokoiseni ihminen saa metsastaa koirien ja kissojen kanssa (ei tahdo loytya). Mutta koska kannoin mukanani Suomesta 20 kiloa tavaraa lahinna vaatteita, en toivottavasti tarvitse enempaa vaatteita :) Desinfiointi aineita on koko kaupungissa vain vastasyntyneiden keskosten tehovalvonta osastoilla. (josta myohemmin lisaa).

*Liikenne on taalla sellaista, etta meinaa tulla hulluksi jo pelkastaan sen katselemisesta. ToootTootToot.

*Guest house, jossa asustelemme menee kiinni joka ilta klo 00, mika hairitsee halvan oluen juomista. Harkitsemme Heinin kanssa muuttoa. (En muista olenko jo maininnut, etta aikaero on plus 5 tuntia, eli te vasta aloittelette oluen juomista ku taalla lopetetaan)

*Sokerina pohjalla, kaikki (ainakin 4/5) tuijottavat sinua. Ne vaan tuijottaa, mutta joskus ne sanoo ''hello'' ja pari kertaa on kuulunut ''Look how beautifull''. Sitten vain hymyilee ja ajattelee: tuijottakoon :)

Olette ihania ja ikavoin teita. <3

ni hao ma? ~ mita kuuluu?

En yksinkertaisesti tieda, mista aloittaisin. Pelattuani itseni kanssa kivi-paperi-saksia paatan aloittaa Hong Kongista (mika on muuten aivan mahtava paikka).

Hong Kong on siis Iso-Britanialle kuulunut kruunun siirtomaa,joka itsenaistyi vasta vuonna 1997. Siella asuu vaatimattomat 7 miljoonaa asukasta,joista suurin osa puhuu englantia aidinkielenaan. Olen hyvin onnellinen,etta aloitimme Kiinan reissumme Hong Kongista, koska kulttuurishokki oli helpompi kestaa, kun ihmiset ymmarsivat,mita puhut (ainakin osaksi).

Edelliseen kirjoitukseen sain vahan usutettua paikkoja,jossa olemme kayneet. Nyt olen laatinut alapuolelle listaa asioista, mitka hammensivat mielta eniten Hong Kongissa:

*Heti ensimmaiseksi saimme huomata,etta kiinalaiset|Hong Kongilaiset eivat osaa jonottaa. Eivat vaan osaa. Sumeilematonta etulua tapahtuu lahes joka paikassa (ei tosin Hong Kongissa yhta pahasti kuin Kiinassa) kaupan kassalla, Disneylandissa (joka oli ihan hassun hauska ja hieno paikka:), hissi  jonossa. Jopa metrossa kuulutetaan erikseen, etta paastakaa hyvat ihmiset ensin poistulevat ulos ennenkuin menette itse sisalle. Niinko?

*Lintuja ei nakynyt missaan lukuun ottamatta pienia varpusia, mika lienee seurauksia lintuinfluenssasta.

*Missaan ei myoskaan nakynyt roskia,alkoholisteja tai narkomaaneja. Ei tullut ikava Suomen metroa, kun vahan seuraili julkisia liikennevalineita tai paikkoja taalla. Roskattomuus tosin johtuu luultavasti ainakin metrojen osalta siita, etta ensinnakin Hong Kongissa on siivoajia saman verran kuin Suomessa niita alkoholisteja ja toiseksi siita, etta jos syot tai juot metrossa saat sakkoja 2000HKD (~200e) tupakoinnista rapsahtaa rangaistusta 5000HKD (~500e) . Ei vissiin kannata siis kayda sauhuttelemaan tai syopottelemaan siella. 

*Ruokakulttuuri olikin taalla ihan oma juttunsa.Ruokailu tapahtuu tietysti puikoilla,poytaan tuodaan teeta (mitaan muuta juomaa ei sitten tuodakkaan ellet erikseen pyyda), ruuan kanssa pitaa tilata riisi erikseen,jos riisin kanssa meinaat ateriaisi syoda.Kasvisruokaa on melko helppo saada, koska ihmiset ymmartavat melko hyvin englantia. Keitto maksaa katukojussa n. 2,5 e (juomineen eli teen kanssa :) perusruokajuomineen n 5 e. Ensimmainen ruokailukokemuksemme HongKongissa tapahtui hienossa ravintolassa,jossa oli vain yksi englanninkielen taitoinen henkilo,tarjoilijat nauroivat meille, ruoka oli kallista,mutta ei kaksista ja palvelu vittumaisempaa kuin Kallion iltakoulussa. Eli alkaa menko HongKongissa syomaan hienoihin paikkoihin.Ainiin tikuilla syomisen oppii paivassa tai ehka kahdessa, yllattavan helppoa se on.Toinen ruoka mita soin tikuilla oli nuudelikeitto,mika oli kylla melko haastava tikkuruoka nain alkuun.

*Hong Kongissa ilma oli ihanan kosteaa ja lamminta oli 28-35'c. Minun oli helppo hengittaa ja nautiskelin koko ajan auringon lammosta, enka palanut! joskaan en tietenkaan myoskaan ruskettunut,mutta kestan sen koska olen tottunut siihen,etta olen albiino.

*Loppuun pitaa viela sanoa, etta lentokoneen (HongKong-Kunming-lento) miehisto  oli erittain nuorta,olisin veikannut heidan iakseen ehka 12 v. Mutta toivon olleeni vaarassa. Ainiin viela yksi fakta, Hong Kongissa liikenne on vasemman puoleista(Kiinassa oikean).

Mitas teille kuuluu?

Kiva,kun olette jaksaneet kayda kommentoimassa, piristaa kovasti paivaa tai iltaa. Miun Kiinalainen puhelin numero on 13669739641, tohon eteen pitaa lisata kiinan suuntanumero, enka tieda mika se on. Niin ja kun kommentoitte tai laitatte viestia yrittakaa olla kayttamatta aata tai oota koska ne nakyy vaan sotkuna tai ei ollenkaan.

Tahan kirjoitukseen en laita mitaan Kunmingista,koska se on jo ihan toinen tarina.

Ootte ihania, aurinkoa Suomeen :)